Petri Alanko
Petri Kaleva Alanko (s. 17. lokakuuta 1963 Joensuu)[1] on suomalainen huilisti ja musiikin maisteri.
Alanko valmistui ylioppilaaksi vuonna 1982 ja musiikin kandidaatiksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 1987.[1] Hän opiskeli Joensuussa Jari Sinkkosen oppilaana, vuodesta 1982 Sibelius-Akatemiassa Mikael Helasvuon johdolla ja 1985–1987 Saksassa Freiburgin musiikkiakatemiassa William Bennettin ja Hans-Peter Schmitzin oppilaana. Ylemmän loppututkinnon hän suoritti 1987. Vuodesta 1988 Alanko on toiminut Sibelius-Akatemian tuntiopettajana ja vuosina 2000–2005 Crusell-viikon taiteellisena johtajana.[1]
Vuosina 1987–1988 Alanko soitti Zürichin oopperassa soolohuilistina ja vuosina 1988–2010 Radion sinfoniaorkesterissa.[2] Alanko on soittanut myös Helsingin kaupunginorkesterin, Suomalaisen Kamariorkesterin, Tapiola Sinfoniettan, kamariorkesteri Avantin sekä Frankfurtin, Münchenin ja Stuttgartin radio-orkestereiden solistina. Omia soolokonsertteja hän on pitänyt Helsingissä, Lontoossa, Pariisissa, Frankfurtissa, Tokiossa ja New Yorkissa.[1] Alanko soittaa myös Kerberos-yhtyeessä. Hän on levyttänyt Naxokselle, Ondinelle ja BIS:lle. Alangon ensimmäinen soololevy ilmestyi vuonna 1993 yhteistyössä RSO:n ja Avantin kanssa. Ondinen levyllä ovat Carl Nielsenin, Jacques Ibertin ja André Jolivet'n huilukonsertot.
Vuonna 1989 Alanko sijoittui Japanin Kōbessa järjestetyssä kansainvälisessä huilukilpailussa jaetulle ensimmäiselle sijalle. Vuonna 1990 hän voitti Münchenin kansainvälisen ARD-kilpailun ja samana vuonna hänet valittiin Finland Festivals ry:n Vuoden nuoreksi taiteilijaksi.[1]
Rock-muusikot Ilkka ja Ismo Alanko sekä Helsingin kaupunginorkesterin viulisti Satu Alanko-Rautamaa ovat Petri Alangon sisaruksia[3], ja kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto on hänen serkkunsa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuka kukin on 2007
- RSO:n konsertin 23.11.2007 käsiohjelma
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 38. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
- ↑ Sirén, Vesa: 120 huilistia hakee Alangon paikalle sinfoniaorkesteriin – heistä kymmenen Suomesta Helsingin Sanomat. 6.3.2014. Viitattu 7.4.2017.
- ↑ Kokkonen, Jenni: Anna-Liisa Alanko kasvatti neljä tunnettua muusikkoa Studio55.fi. 13.1.2010. Viitattu 13.8.2015.
| ||||||||||||||||||||||
